Olipa kerran yritys, jossa asui vahva allergia leania ja agilea kohtaan. Todella vahva allergia. ”Lean is shit.” ”On yritetty, ei toimi.” ”Jotain japanilaista?” ”Taasko tätä korporaatiopaskaa?” Nämä olivat lauseita, joihin totuin tuossa yrityksessä ensimmäisten kuukausien aikana. Jokseenkin oireellista oli, että nuo kommentit tulivat aivan jokaiselta tiimiltä, jokaiselta päälliköltä, jokaiselta työntekijältä. Kaikki olivat vastaan. Voisi siis sanoa melko varmasti, että tiettyä vastarintaa oli havaittavissa. Ensimmäiset viikot vain kerättiin dataa. Haastateltiin ihmisiä. Käytiin läpi mittareita. Juteltiin asiakkaiden kanssa. Nämä keskustelut olivat erinomaisen silmiä ja korvia avaavia. Kaikkein parhaimman ja eniten ymmärrystä lisäävän keskustelun kävin yrityksen pääluottamusmiehen kanssa. Hän aloitti ensimmäisen tapaamisemme sanomalla: ”Jos täällä taas aletaan jotain leania, niin mennään lakkoon. Heti.” En ihmettele hänen lausuntoaan. Sillä keskustelun edetessä selvisi, miten leania oli aiempina vuosina tuotu pakottamalla ja puhumalla positiivisesta muutoksesta ja osallistamisesta ja ihmisten kunnioittamisesta, mutta loppujen lopuksi yrityksen johdon ainoa tavoite olikin tehdä kustannussäästöjä, poistaa hukkaa ja vähentää työntekijöiden määrää.…

Lue Lisää

Olen tehnyt duunia kehittämisen ja jatkuvan oppimisen parissa kohta 20 vuotta. Leania. Laatua. Six Sigmaa. Kaikkea mahdollista, joka menee laadun, leanin ja prosessien kehittämisen sateenvarjon alle. 20 vuotta. Se on pitkä aika. Minusta piti tulla filosofi tai dramaturgi. Ei tullut kumpaakaan. Tai no, ehkä tuli vähän kumpaakin: etsin syitä ja seurauksia ja luon draamaa siellä, missä kuljenkin. Kun olin 15 vuotta tehnyt kaikkea mahdollista laadukasta ja laadutonta, leania ja six sigmaa, aloin vihdoin ymmärtämään leanin ydintä. Olin töissä Vaisalassa ja jostain alkoi nousemaan olotila, että ollaan oivalluksen äärellä. Olin aiemmin aina ylpeillyt sillä tiedolla ja osaamisella, mikä minulla oli liittyen eri työkaluihin ja metodeihin. Ylpeilin sillä, miten rosteristani löytyi sellaiset 250 erilaista työkalua ja templatea ja miten osasinkaan tilastollisten menetelmien hienoudet perusanalyyseistä pääkomponenttianalyysiin. Olin työkalupornon suurkuluttaja, joka aina tiesi parhaiten, mitä työkalua kannattaa käyttää ja missä kohtaa. Ja viisi vuotta sitten tajusin tuolla Vaisalan tuotannossa metsästäessäni taas yhtä työnjohtajaa, miten…

Lue Lisää

Siihen on syynsä, miksi useimmat lean- ohjelmat menevät reisille. Brutaalia, mutta totta. Riippuen lähteestä, niin epäonnistuneiden ’lean transformaatioiden’ määrä huitelee 75% ja 95% välillä. Surulliset ovat nuo lukemat. Yksi oleellisimmista syistä tuon ‘lean transformaation’ reisille menosta lienee se outo ajatus, jossa ’lean’ typistetään tarinaksi hukasta ja sen poistamisesta. Ei lean ole ikinä ollut jotenkin ensisijaisesti ’hukan poistamista’. Hukkaa ei edes löydy leanin saati agilen perusarvoista saati peruspilareista. Suurin syy tähän virheelliseen narratiiviin lienee se, että leania on alettu tuomaan organisaatioihin ja erityisesti operatiiviseen tekemiseen kustannustehokkuuden nimissä erilaisin työkaluin tavoitteena tuottaa säästöjä. Ja sitten ne säästöt haetaan operaatioista etsimällä kroonisesti hukkaa, vaikka ne kulut siellä tuppaavat olemaan vain murto-osan koko yrityksen kuluista. Joten hukan krooninen metsästys operatiivisesta tekemisestä tuppaa olemaan täydellistä turhuutta ja tyhjää puuhastelua. Hukan poistolla paikkansa ja aikansa. Sitä löytyy aina. Mutta kun lähtee liikkeelle siitä, miksi se hukka on edes uinut prosessiin – ei se sinne sattumalta ole…

Lue Lisää

Ostin uuden vaa’an. Menin seisomaan sen päälle. Ja elin hetken vuotta 2019. Deja’vu, sanoisin. Tuolloin, vuonna 2019 painoin melkein 115kg. Vaaka paljasti, vaaka oli armoton. Ja nyt siitä on kadonnut 25kg. Pysyvästi. Tai ainakin: toistaiseksi. Sanoisin muutosta tulleen ja olen tästä aidosti ja vilpittömästi ylpeä (vaikka kyse onkin vain painostani, ei syöpälääkkeestä tai Syyrian sodan lopettamisesta tai koronan nujertamisesta lopullisesti: nämä ovat vielä mun backlogissani vuodelle 2021). Tuolloin vuonna 2019 siinä vanhalla vaa’alla seisoessani, olin väsynyt, kiukkuinen, pahasti ylipainoinen, oli huonoa ruokavaliota, istuin liikaa naama kiinni ruudussa. Väsytti. Ahdisti. Otti pannuun, kaikki ja koko ajan. Takana oli valvottuja öitä pienten lasten kanssa, hullua kunnianhimoa ja stressiä asioista, joihin ei voinut itse vaikuttaa. Ja takana oli myös narsismin vahingoittama työyhteisö, jossa pahoinvointi oli vahvasti läsnä ja jossa joutui luovimaan jatkuvassa sabotoinnin uhan alla ja jossa näki, miten muut kärsivät. Olin ollut käytännössä vuosia töissä ympäristössä, jossa oli paljon hyvää ja mutta…

Lue Lisää

Olen pohtinut paljon yhtä fraasia. “Myynti tuottaa asiakkaalle arvoa.” Sillä eipä se myynti yksinään juuri arvoa asiakkaalle tuota. Ja tähän on yksinkertainen syy: se asiakkaan kaipaama arvo on siinä myytävässä tuotteessa tai palvelussa, ei se siinä myynnissä, saati myyntiprosessissa itsessään synny. Myynnissä pyritään varmistamaan, että asiakkaan tarve kohtaa tuotteen tai palvelun ominaisuudet ja että tuote tai palvelu kykenee lunastamaan sen arvolupauksen. Jos esimerkiksi joku myy, vaikka minun palveluni asiakkaalle ja mä teen duunin, niin kumpi tuotti arvoa: minä vai myyjä? Mutta toisaalta: jos myyjä ei olisi tehnyt duuniaan, olisiko asiakas hakeutunut luokseni ja löytänyt valon Lyhyesti: juuri kukaan tai mikään yksittäinen funktio ei tuota arvoa yksinään. Se tehdään yhdessä – tai sitä ei tee kukaan. Oletteko nimittäin ikinä kuulleet lauseita: “Me täällä tuotannossa ollaan yrityksen tärkein jengi, sillä me tehdään kaikki työ.” “Kyllä me myynnissä tuotetaan arvoa, vaikka ohjataan asiakkaat löytämään ratkaisu muualta.” “Kyllä markkinointi on tärkeintä, sillä se tuo…

Lue Lisää

Istahdan huoltoaseman pehmeälle penkille. Puhelin soi. Vastaan. “Jorma Lerssinen täältä Höpönlöpö Oy:stä päivää. Oisko sulla hetki aikaa?” Vastaan sujuvasti: “No, oishan mulla, just oon lounaalla tässä, et anna palaa”. Jorma Lerssinen: “No katos ku me ollaan täällä meidän firmassa ajettu ketteryyttä ylös jo tässä pari vuotta ja homma ei vaan oikein toimi.” Minä: “Okei.” Jorma Lerssinen: “Ja me ollaan täällä seurattu sun juttuja tuolla linkkarissa ja sun ideat vois toimii meillä.” Minä: “Kiva kuulla! En oo sit turhaan siellä jurnuttanut ja jauhanut leanista ja agilesta ja johtajuudesta”. Jorma Lerssinen: “Joo, et oo. Ollaan kovasti tykätty sun asenteesta ja tietystä tinkimättömyydestä. Meillä ois sellainen ongelma, että noi meidän tunnusluvut laskee koko ajan ja työntekijät ovat sitä mieltä, että toi agile ja ketteryys ovat tehneet ilmapiirille huonoa. Ja meillä on panostettu siihen tosi paljon.” Minä: “Okei. Miten ootte panostaneet?” Jorma Lerssinen: “No on sertifikaattii ja on Scrum Masteria ja sit ollaan annettu…

Lue Lisää

Olipa kerran yritys, jossa aloitettiin muutos. Oli digitalisaatiota. Oli asiakkaan polkua. Oli leania. Oli agilea. Ja kulut vain kasvoivat ja asiakkaat pettyivät. Ja tässä yrityksessä tehtiin hienoa työtä asiakkaan tarpeiden ymmärtämiseksi: asiakkaasta todella haluttiin pitää huolta ja tarjota loistavia asiakaskokemuksia. Mutta epäonnistuminen asui päätöksissä, jossa yrityksen eri osat vaativat itselleen oman leanin ja sen oman agilen – ja jokainen sai haluamansa. Tuotekehitys omaksui agilen työkalut, operaatiot leanin, HR ketteryyden ja myynti ei halunnut mitään (hehän vain myyvät ja tuovat rahat taloon, ei ole aikaa millekään hömpälle, oli palaute). Mutta kun jokainen siilo kehitti omaa tekemistään irrallaan toisistaan resurssitehokkuus silmissä kiiluen, aiheutettiin vain se, että tehtävät eivät arvovirrassa kohdanneet. Kun esim. digijengi halusi luoda uuden applikaation, he tekivät sen oikein perustuen asiakkaan tarpeeseen, mutta he unohtivat kysyä operaatioilta, miten se palvelu toteutetaan. Lopputulos: luotiin palveluita ja lupauksia asiakkaille, joita ei kyetty toteuttamaan. Ja palaverien määrä räjähti käsiin. Tulipalojen määrä oli huikea.…

Lue Lisää

Olen hämilläni yhdestä hyvin syvälle juurtuneesta ajattelumallista työelämässä. Edelleen vuonna 2020. Sillä miksi niin usein edelleen ajatellaan, että esihenkilön/pomon pitää itse olla sen työn paras asiantuntija, jota omat tiimiläiset ja suorat alaiset tekevät? Sillä tämä ei pidä paikkaansa. Tämä on hölynpölyä. Bluffia. Kaikua menneisyydestä, jossa pomo päätti ja alainen totteli, eikä ajatellut. Siihen ei ole mitään syytä, että esihenkilön/pomon ei tarvitse olla oman tiiminsä työn paras asiantuntija. Hänen ei tarvitse pakosta tietää siitä työstä mitään toimiakseen erinomaisesti omassa roolissaan. Ei mitään. Sillä miksi ne ihmiset on sitten palkattu tekemään sitä työtä, jos he eivät ole sen työn parhaat asiantuntijat ja osaajat? Jos et luota ihmisten osaamiseen, kylvät pysähdyksen ja status quon vaalimisen siemenet, et muuta. Me olemme vain tottuneet tuohon ajatukseen ja juuri siksi on ylläpidetty vanhakantaista, hierarkkista ihmiskuvaa, jossa pomo tietää ja pomo päättää ja joka mallina halvaannuttaa ihmisen kyvyn ajatella itse – ja siksi tukea haetaan siltä esimieheltä…

Lue Lisää

Tiesittekö, että ihmiselle on luontaista torjua kaikki tieto, joka sotii hänen arkikokemustaan tai nykyistä tietämystään vastaan? Ihminen on sellainen. Tiesittekö, että tämä on myös yksi yleisimmistä muutosvastarinnan syistä? Ja erityisesti muutosvastarinnan oikeutuksen tunteen syistä? Ja tunnistan tämän itsessäni myös: olenhan ihminen. Se ei myöskään ole sattumaa, että tuota tunnetta pyritään lieventämään viestinnän keinoin, jotta: A. Kukaan ei vaan pahoita mieltään itse asiasta. B. Kukaan ei saa tekosyytä olla hyväksymättä asiantilaa nostamalla oma fiilis ensisijaiseksi ja dissaamalla itse asia. Olen luonnollisesti tästä asian pehmentämisestä työelämässä toista mieltä. Sillä minusta ihmisen pitää purkaa itsessään tämä defenssi ja oppia näkemään sen taakse itse asiaan. Minusta ihmisen pitää ja kannattaa oppia pääsemään eroon tästä älyllistä toimintaa lamaannuttavasta itsesuojelustaan ja oppia näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat. Minusta ihmisen pitää ymmärtää olemattomiin itsessään tämä defenssi. Sillä vain tällöin asia ei värity, se ei muutu ja sitä pystyy analysoimaan kiihkotta. Ja vain tällä tavalla ihminen pystyy…

Lue Lisää

Eräs yritys halusi muuttua. Big time. Oikein isosti. Keräsin dataa. Haastattelin työntekijöitä. Juttelin johdon kanssa. Observoin. Keskustelin pääasiakkaiden kanssa. Kerroin havaintoni johdolle. Yritys ei ollut kehittynyt kahteen vuoteen ja oli näkyvissä, miten erityisesti asiakastyytyväisyys droppasi ja miten talous oli jo miinuksella. He olivat epäuskoisia. “Sä siis väität, että me ollaan ihan paskoja. Mehän olemme tehneet vaikka mitä!” Vastasin: “Mittarit eivät valehtele. Asiakas ei valehtele. Työtyytyväisyysmittarit eivät valehtele. Eikä kukaan sanonut että ette olisi tehneet mitään. Olette vain tehneet vääriä asioita. Ja se on ihan fine. Mutta nyt kannattaa heittää egot nurkkaan ja hyväksyä asiantila, sillä siitä vain on kyse: asiantilasta.” He heittivät minut pihalle. Kuukauden päästä he soittivat minulle ja pyysivät takaisin. He olivat hoksanneet, että esimerkiksi 5S Auditit, kaizen- treenit, päivittäisjohtamisen taulut, yleiset pöhinäpäivät ja sertifikaatit olivat oikeasti olleet turhia. Niistä mikään ei nimittäin korjannut juurisyytä: he tuottivat arvoa liiketoiminnalle, eivät asiakkaille. He olivat kieltäytyneet uskomasta, että heillä on…

Lue Lisää

20/51