93,8kg.
Tuo on tämän päivän lukema ja kyllä, arvasit oikein: kyse on painostani.
Kun minä reilut puoli vuotta sitten painoin 113,8kg ja pelkästään oleminen hengästytti, asetin tavoitteeksi kesäkuuhun mennessä painaa 100kg. Lisätavoite oli, että en hengästyisi pelkästä olemisesta ja että liikunta, riittävä uni ja terveellinen syöminen olisivat jälleen parin vuosikymmenen jälkeen itselleni ihan normaaleja juttuja. Tavoite on saavutettu.
Kesäkuun alussa sain tuoreet verikoetulokseni ja lukemat ovat seuraavat (ensin lukema talvella 2019 sitten ja sitten lukema kesäkuussa 2019):
P-kolesteroli 6 –> 4,2.
HDL 0,95 –> 1,04.
Kolesteroli/HDL suhde 6,3 –> 4.
Non HDL 5,1 –> 3,2.
LDL 3,7 –> 2,2.
Muita mittoja:
Verenpaine 150/90 –> 130/70.
Vyötärö 118cm –> 97cm.
Leposyke 70 –> 55.
Vaatekaappi XL –> L/M.
Farkut 38 –> 34.
Migreenikohtauksia viikossa 3-5 –> 0-1.
Olotila ja fiilis 0 –> 100.
Karisma 0 –> Huikea.
Nämä kaikki lukemat ovat kirkkaasti hyvän puolella ja näidenkin suhteen ollaan erinomaisesti tavoitteissa. Lääkäri sanoi tammikuussa 2019, että nyt pystyn vielä ennaltaehkäisemään sairauksia, parin vuoden päästä enää lieventämään oireita. Ja on olemassa asioita, joissa lääkäriä kannattaa kuunnella ja tämä on yksi niistä. Kiitos tästä kuuluu työterveyslääkärilleni Harri Koskelle Mehiläisessä, joka sai minut uskomaan, että minun pitää muuttaa tapojani ja ajatteluani.
Nyt olen tämän vuoden opetellut nukkumaan, syömään, lopettamaan stressaamisen asioista, joihin en voi vaikuttaa ja olen opetellut nostamaan perseeni sohvalta tuijottamasta ruutua, niin olen iloisempi, energisempi, kerron parempia vitsejä ja kykenen suhtautumaan asioihin asioina niin kotona kuin töissä, en dramaattisesti ja yliampuvalla tunteella. Ihminen tosiaan on kokonaisvaltainen olento.
Ja nyt elokuussa vuonna 2019 ostin ensimmäisen juoksutakkini tällä vuosituhannella. Oli vähän hassu fiilis. Oikeasti siitä on aikaa sellaiset 25 vuotta, kun olen moisen vaatekappaleen viimeksi ostanut. Oli siis ehkä jo aikakin.
Olen nimittäin päättänyt, että ensi vuonna ennen kesälomia mun paino on vakiintunut lukemaan 85kg, rasvaprosentti on sellaiset 15 ja puolimaratonin juoksen kesäkuussa aikaan alle 1:30. Olen 23 vuotta sitten juossut puolikkaan aikaan 1:10,05 ja Cooperissa juossut tasan 4000 metriä, joten enköhän osaa treenata itseni noihin tavoitteisiin.
Ja vuonna 2021 sitten juoksen maratonin aikaan 2:45 ja osallistun Jukolan Viestiin (KOOVEE & Kalevan Rasti kuulolla, nyt ois mahkuja värvätä mut).
Tärkein asia noiden numeroiden takana on silti jotain, mitä mikään lukema, saati tehokkuuden kasvu työssä ei paljasta. Tärkeintä nimittäin on, että jaksan olla nykyään parempi isä omille pojilleni ja jaksan olla parempi aviopuoliso vaimolleni, joka on upeudessaan uskomaton nainen. Ja mikään asia tässä maailmassa ei ole perhettä tärkeämpää ja tätä kannattaa vaalia. Mun pienet pojatkin ansaitsevat ja tarvitsevat isän, joka jaksaa leikkiä ja joka pysyy elossa nähdäkseen heidän menevän kouluun, kasvavan, kiukuttelevan, kokeilevan rajojaan ja jonka kainaloon voi aina tulla ja joka rutistaa heitä, kun maailma murjoo (no, rutistaa pitää muutenkin ja paljon ja jatkuvasti) ja joka päivittäin liikuttuu pelkästään jo siitä, kun he vain ovat omia itsejään. En minä keksi oikein tätä tärkeämpää asiaa tästä maailmasta.
Pitäkää huolta itsestänne. Se on nimittäin yksi tapa pitää myös huolta toisistamme.
Lovee, ihmiset. ❤